Eilen vietettiin koululla tammihulinoita ja koska meillä on tällä jaksolla markkinointisuunnittelua jaoimme luokan ryhmiin ja jokaisella oli jokin yritys, yhdistys tai oma kirpputoripöytä, jossa esitteli tai myi tuotettaan.
Ajatuksena hyvä, mutta toteutus ontuva. Pöydät oli aseteltu koulun käytävälle molemmin puolin ja kun käytävät on muutenkin ahtaat oli vierailijoiden hankala jäädä tutustumaan pöytiin. Niinpä monella jäi varmasti huomaamatta mitä kaikkea oli tarjolla.
Myös ajankohta oli erikoinen. Tiistai-ilta tammikuun viimeisellä viikolla ei saa ihmisiä liikkeelle. Jouluna on mennyt rahaa ja tammikuussa tulee paljon vuoden suurempia laskuja, niin ei monellakaan ole varaa lähteä ostoskierrokselle.
Meidän ryhmä oli esitelemässöä kainuun kissanystävien toimintaa. Yhdistyksestä oli kaksi henkilöä kertomassa toiminnasta, mikä oli todella hyvä. Itse en olisi osannut vasatata kysymyksiin mitä ihmisiltä tuli. Saimme hienosti ruokalahjoituksia ja saimme vähän myyntiäkin jolla yhdistys saa katettua kissojen lääkäärikuluja.
Itse kannoin korteni kekoon viemällä muutaman purkin märkäruokaa ja askartelemalla myyntipöytään hamakelmistä koruja ja koristelemalla posliinimukeja.
Kolme päivää on kärvistelty 30 asteen pakkasessa eikä kyllä ole paljon naurattanut.
Vanhassa rintamiestalossa saa lämmittää joka ilta ja siltikin aamulla ollaan jo lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta.
Eilen päästiin jo inhimillisempiin lukemiin, mutta sittenpä ongelmat vasta tulikin.
Aamulla pesin hampaat ja kasvot ihan normaaliin tapaan, mutta iltapäivällä kun olin lähdössä töistä ilmoitti mies, että vesiputket on jäässä!!
Siitäkään ei nyt ole varmuutta onko vika putkissa vai pumpussa, kun putkimies oli aloittanut viikonlopun eikä päässyt katsomaan.
Tällä hetkellä siis ollaan ostoveden varassa ja odotellaan maanantaita, että saataisiin tieto missä vika mahtaa olla.
Kun katsoo vuotta 2015 jälkeen päin mahtui siihen paljonkin, vaikka koko vuosi tuntui tasaiselta tallustamiselta.
Koulun alettua tammikuussa odotin menon olevan haipakkaa.
Mutta ei. Ensimmäiset kaksi kuukautta mietittiin kotona mitä sitä on elämän aikana tullut tehtyä ja mitä olisi voinut tehdä toisin???
Maaliskuussa alkoi työssä oppiminen ja koska olin ollut kotona jo vuoden aloitin sen vähän liiankin innokkaasti ja olin töissä kaikki etäopiskelupäivätkin ja väsytin itseni omaa tyhmyyttäni...
Heinäkuu olisi ollut kesälomaa koulusta, mutta kun harjoittelupaikka tarjosi töitä siksi ajaksi ajattelin, että hittosoikoon ilman muuta töihin! Saanhan siitä työkokemusta. ( Tuli samalla huomattua kuinka huonopalkkaiselle alalle sitä itseään kouluttaa...)
Mies kulki kesän eteläsuomessa töissä ja minun vastuulle jäi huushollin pyörittäminen ja koirasta huolehtiminen. Kaikki vapaa aika ja säitten salliessa ( jotka oli surkeimmat naismuistiin ) kaivoin pihalla mansikkamaata, ryytimaata ja suuruuden hulluudessa kasvihuoneen pohjaa.
11 neliön kasvihuoneen pohjatöihin meni useampi päivä ja ilta, kun huomasin tekeväni sitä vanhan navetan pohjalle!! Välillä kiviä piti kaivaa rautakangen avulla eikä maa-aineskaan ollut multaa vaan savea.
Itse kasvihuone valmistui nopeasti. Harkkojen päälle nosteltiin vanhat ikkunat ja niiden päälle kattosakset. Kustannuksiakaan kasvihuoneelle ei tullut muuta, kuin valokatteet.
Toivottavasti tästä kesästä tulee lämpimämpi ja pääsen koekäyttämään kasvihuonetta tomaattien viljelyssä.
